Michael JohnsonNoin kolmannesta taivaasta ei ole koskaan tehty ultraviolettihavaintoja. Anthropic julkaisi 8. lokakuuta 2026 astrofysiikko Brice Ménardin kertomuksen siitä, miten hän käytti Claude Sciencea yhdistääkseen avaruudesta tehtyjä arkistohavaintoja ja arvioidakseen puuttuvia alueita. Kartassa mitatut alueet erotetaan mallien ennusteista, joille ilmoitetaan myös epävarmuusarvio.
Hanke havainnollistaa, miten tekoälyagentit voivat auttaa tieteellisten arkistojen työläässä käsittelyssä: etsiä aineistoja, saattaa havainnot yhteismitallisiksi ja suorittaa toistuvia laskutoimituksia. Ennusteiden testaamiseksi Ménard piilotti mallilta osia alueista, joista oli olemassa ultraviolettimittauksia, ja vertasi sitten rekonstruoituja arvoja todellisiin tietoihin.
Miten eri teleskooppien havainnot yhdistettiin
Ilmakehän otsoni absorboi ultraviolettisäteilyä, joten nämä havainnot tehdään avaruudesta. Hankkeen tärkein aineisto tuli NASAn GALEX-luotaimesta, joka teki havaintoja vuosina 2003–2012. MAST-arkiston yleiskatsauksen mukaan GALEX havaitsi 77 prosenttia taivaasta vähintään yhdellä aallonpituusalueella; luotain jätti tarkoituksella joitakin alueita tarkkailematta, koska erittäin kirkkaat tähdet saattoivat vaurioittaa ilmaisimia. Hanke hyödynsi lisäksi Swiftin ja eteläkorealaisen FIMS/SPEAR-luotaimen tietoja.
Eri instrumenttien havaintoja ei voinut vain yhdistää: ne piti kalibroida keskenään, saattaa samaan erotuskykyyn ja muuntaa yhteiseen koordinaatistoon. Ménardin kuvauksen mukaan Claude koordinoi agenttien työtä, jossa etsittiin avoimia tähtitieteellisiä kartoituksia, käsiteltiin kuvia ja yhdistettiin tuloksia. Hankkeen kaaviossa deterministisillä menetelmillä lasketut komponentit erotetaan mallin tilastollisista arvioista.
Puuttuvia alueita arvioitiin muiden aallonpituusalueiden avulla
Tyhjien alueiden täydentämiseen Claude käytti inpaintingia eli menetelmää, jolla puuttuvia tietoja arvioidaan olemassa olevien kuvien säännönmukaisuuksien perusteella. Alueilta, joista ei ollut ultraviolettihavaintoja, oli saatavilla näkyvän valon, infrapuna- ja radioalueen tietoja. Alueilla, joilta oli ultraviolettimittauksia, malli arvioi niiden yhteyden muiden aallonpituusalueiden havaintoihin ja sovelsi sitten näitä riippuvuuksia alueisiin, joita ei ollut havaittu ultraviolettialueella.
Ménard testasi ennusteita tunnetuilla alueilla: hän piilotti osan todellisista ultraviolettitiedoista ja pyysi järjestelmää rekonstruoimaan ne. Muutaman kierroksen jälkeen arviot poikkesivat testissä piilotetuista mittauksista noin 10 prosenttia. Tulos kuvaa testiä tunnetuilla alueilla; Anthropic kertoo myös, että valmiissa kartassa on erilliset ”mitattu”- ja ”ennustettu”-kerrokset sekä epävarmuusarviot.
Karttaan lisättiin myös arviot yli 100 miljoonan yksittäisen tähden ultraviolettivalosta. Ne johdettiin Euroopan avaruusjärjestön Gaia-luotaimen näkyvän valon mittauksista. Näin kartassa yhdistyvät arkistohavainnot ja laskennalliset kerrokset, ja samalla niiden alkuperä säilyy näkyvissä.
Ihmisen tekemä tarkistus löysi virheen kahden arviointikierroksen jälkeen
Kuvia tarkastellessaan Ménard huomasi GALEXin yksittäisten valotusten heikkoja rengasmaisia jälkiä. Ne johtuivat maapallon ilmakehän ultraviolettisäteilyn jäännöshehkusta: jos taustaa ei poisteta kokonaan, havaintojen pyöreät kentät eroavat toisistaan hieman kirkkaudeltaan. Ménardin kertoman mukaan kahdella muiden agenttien tekemällä tarkistuskierroksella virhettä ei huomattu. Hänen huomautuksensa jälkeen agentit korjasivat taustan kaikissa 38 000 havainnossa.
Tapaus osoittaa, että agentit nopeuttivat toistuvia työvaiheita, mutta asiantuntijan tekemä silmämääräinen tarkistus kuului silti työnkulkuun. Lopullisessa esityksessä on hyödyllistä säilyttää välivaiheiden aineistokerrokset, erottaa ennustetut alueet ja tarkistaa tulos havaintojen sekä visuaalisen analyysin avulla.
Anthropic esittelee kartan opetusmateriaalina, joka havainnollistaa Linnunradan rakenteita ultraviolettialueella. Hankkeen käytännön opetus on, että agenttipohjainen käsittely voi auttaa viemään työlään avointen arkistojen hyödyntämisen loppuun, kunhan mittaukset, mallien arviot ja asiantuntijatarkistuksen tulokset pidetään erotettavissa toisistaan.